Minun päiväni

Päivä 6 - Minun päiväni

Torstai-aamuni alkoi tällä kertaa tavallistakin takkuisemmin, syynä valvottu yö ja muutama muu nimeltämainitsematon seikka joka häiritsi vähäistäkin untani melko railakkaasti. Herätys oli vaille yhdeksän eli sain kuitenkin nukkua normaalia pitempään ja siitä oon kyllä erittäin kiitollinen. Kun sain silmäni auki, huomasin että ympärilläni oli vallallaan melkoinen kaaos, pikkusisko unohti raivata jälkensä (joka siis loisi täällä viime yön) ja oli työn ja tuskan takana päästä edes liikkumaan olohuoneessani kun se oli niin täynnä tavaroita.

 Aamua hidasti entisestään se etten löytänyt mitään päällepantavaa jonka lisäksi meinasin myöhästyä koulusta niitä etsiessäni. Juuri ja juuri ajoissa kerkesin kuitenkin hypätä auton rattiin ja kävin hakemassa ystäväni. Myöhästyttiin (vaihteeksi) ensimmäiseltä tunnilta ja heti aluksi saan kuulla että joudun työharjoitteluun toiseen kaupunkiin, jes. Loppupäivä meni lähinnä huomiseen Avointen ovien päivään valmistautuessa ja suunnittelutyötä tehdessä, ravattiin ympäri koulurakennuksia ja yritettiin pysyä hereillä.

   Päivä oli sinänsä melko normaali lukuunottamatta opettajan raivostumista ja muutamaa selittämätöntä hihityskohtausta. Kotiin päästessäni yllätyin iloisesti kun löysin hyvän ystäväni odottamasta minua kerrostaloni pihan keinuissa, ja iltapäivä kuluikin turhia höpistessä ja nauraessa. Hetken aikaa olin tämän jälkeen koneella mutta sitten sain mainion idean lähtee kymmenen aikoihin vielä ulos kävelemään. Se tunne, kun kävelet yksin keskellä tietä silmät kiinni pimeässä yössä kuunnellen maailman mahtavinta musiikkia on jotain kertakaikkisen uskomatonta. Pieni sadekaan ei haitannut, näytti vaan kauniilta kun pisarat kimalteli katulamppujen valossa. Toinen ystäväni jaksoikin sitten epäröinnistään huolimatta lähteä seurakseni, ja loppuilta menikin sitten kävellessä pitkin hiljaisen kaupungin katuja ja jutellessa kaikesta mahdollisesta. Ajattelin ottaa tavakseni käydä useamminkin yökävelyillä, pimeys ja syysyön kirpeys luovat upean tunnelman johon voi vaan hyvillä mielin uppoutua ja unohtaa kaiken muun. 

  Kotiin tultuani huomasin että eräs ystäväni oli laittanut viestiä jossa ilmoitti haluavansa tulla iltateelle, mutta koska olin ulkona hiippailemassa sain sen liian myöhään ja hän oli kerennyt jo nukahtaa. Siispä olen kuluttanut aikaani lähinnä istumalla, polttelemalla kynttilöitä ja nyt voisin keittää teetä. Sitten voisin harkita nukkumaan menemistä, ettei menisi ihan yhtä pitkäksi kun eilen.