Uskoni.

Päivä 9 - Uskoni

Vaikea. Erittäin vaikea. Vaikea nimenomaan siksi, etten oikein tiedä itsekään vastausta kun joku kysyy mihin uskon vai uskonko ollenkaan. Alotetaan vaikka siitä että ei, en kuulu kirkkoon. Kuuluin evankelisluterilaiseen kirkkoon mutta erosin samana päivänä kun tulin täysi-ikäiseksi. Miksi? Yksinkertaisesti en tarvitse kirkkoa mihinkään. Minua ei mitenkään hyödyttäisi kuulua kirkkoon, ja eroamalla siitä vältän kirkollisveron ynnä muut. Sen lisäksi en ole samaa mieltä kirkon kanssa monistakaan jutuista, esimerkiksi kirkon jossain määrin hyväksyvä ihmisten epätasa-arvo on jotakin mitä en siedä. 

    Jokatapauksessa, kirkko ja usko on aina olleet mulle kaksi eri asiaa. Miksei voisi uskoa vaikkei kuulu kirkkoon? Tästä huolimatta en itse oikein tiedä mihin uskon, kristinuskon Jumalaan en ainakaan. Mutta kyllä, uskon jossain määrin yliluonnolliseen, en välttämättä minkään tietyn uskonnon määrittelemään, mutten usko sitäkään että kaikki mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan on silkkaa sattumaa. En osaa sanoa tapahtuuko kaikki jonkun ylemmän tahon toimesta, ja koska en siitä koskaan pääse varmuuteen olen katsonut parhaakseni olemalla miettimättä asiaa liikaa. En usko enkä ole uskomatta, parempi olla sanomatta juuta taikka jaata jos ei tiedä kumpi pitäisi vastata.
  Sanottakoon kuitenkin vielä sen verran että oon erittäin kiinnostunut erilaisista (varsinkin itämaisista) uskonnoista ja lueskelen niistä mielelläni kaikenlaista tietoa ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Vaikken aikonutkaan hinduksi tässä ihan lähipäivinä kääntyä, on se mielestäni miljoona kertaa kiinnostavampi kuin esimerkiksi katolilaisuus. Kuitenkin omassa elämässäni ja uskossani yliluonnollisuuteen on paljon enemmän yhtäläisyyksiä esimerkiksi intialaisten uskontojen kuin kristinuskon kanssa.