Kahdeksan satunnaista

Päivän asun sijaan kerron teille tällä kertaa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni, lähinnä siksi että koska en omista sitä kameraa tällä hetkellä, on haastetta hieman hankala suorittaa ilman kuvitusta. Joten siis:

Haaste on yksinkertainen; kiitä haasteen antajaa, kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi ja anna haaste eteenpäin kahdeksalle (8) bloggaajalle.

1. Olen luonteeltani armoton fiilistelijä; kynttilät, luonto, pimeys, sateen ropina peltikatossa ja hieno musiikki saavat poikkeuksetta rakkauskohtauksia aikaan.

2. Olen heikkona intialaistyyliseen sisustukseen ja takkutukkaisiin miehiin.

3. Minulla on taipumus miettiä syvällisesti ja eri kanteilta asiaa kuin asiaa, ja se saa joskus lähipiirini hieman turhautumaan. 

4. Olen erittäin kokeilunhaluinen enkä oikein osaa katua asioita.

5. Rakastan taidetta ja olenkin harrastanut sitä monessa muodossaan; kuvataide, musiikki, valokuvaus ja tanssi ovat lähellä sydäntäni.

6. Olen tiedonjanoinen ihminen viimeiseen asti ja otan selvää kaikesta mikä vähänkin kiinnostaa. Siksi tiedänkin paljon erittäin omituisia ja tarpeettomia asioita.

7. Olen kotoisin maalta ja pieneltä paikkakunnalta, ja se näkyy! No ei vaan, koen enemmänkin olevani maailmankansalainen enkä tunne erityistä kiintymystä tai rakkautta kotipaikkakuntaani.

8. Olen kasvissyöjä.

Uskoni.

Päivä 9 - Uskoni

Vaikea. Erittäin vaikea. Vaikea nimenomaan siksi, etten oikein tiedä itsekään vastausta kun joku kysyy mihin uskon vai uskonko ollenkaan. Alotetaan vaikka siitä että ei, en kuulu kirkkoon. Kuuluin evankelisluterilaiseen kirkkoon mutta erosin samana päivänä kun tulin täysi-ikäiseksi. Miksi? Yksinkertaisesti en tarvitse kirkkoa mihinkään. Minua ei mitenkään hyödyttäisi kuulua kirkkoon, ja eroamalla siitä vältän kirkollisveron ynnä muut. Sen lisäksi en ole samaa mieltä kirkon kanssa monistakaan jutuista, esimerkiksi kirkon jossain määrin hyväksyvä ihmisten epätasa-arvo on jotakin mitä en siedä. 

    Jokatapauksessa, kirkko ja usko on aina olleet mulle kaksi eri asiaa. Miksei voisi uskoa vaikkei kuulu kirkkoon? Tästä huolimatta en itse oikein tiedä mihin uskon, kristinuskon Jumalaan en ainakaan. Mutta kyllä, uskon jossain määrin yliluonnolliseen, en välttämättä minkään tietyn uskonnon määrittelemään, mutten usko sitäkään että kaikki mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan on silkkaa sattumaa. En osaa sanoa tapahtuuko kaikki jonkun ylemmän tahon toimesta, ja koska en siitä koskaan pääse varmuuteen olen katsonut parhaakseni olemalla miettimättä asiaa liikaa. En usko enkä ole uskomatta, parempi olla sanomatta juuta taikka jaata jos ei tiedä kumpi pitäisi vastata.
  Sanottakoon kuitenkin vielä sen verran että oon erittäin kiinnostunut erilaisista (varsinkin itämaisista) uskonnoista ja lueskelen niistä mielelläni kaikenlaista tietoa ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Vaikken aikonutkaan hinduksi tässä ihan lähipäivinä kääntyä, on se mielestäni miljoona kertaa kiinnostavampi kuin esimerkiksi katolilaisuus. Kuitenkin omassa elämässäni ja uskossani yliluonnollisuuteen on paljon enemmän yhtäläisyyksiä esimerkiksi intialaisten uskontojen kuin kristinuskon kanssa.

   

Suunnitelmia, haaveita ja pohdiskelua

Jätän blogihaasteen päivittämisen nyt hetkeksi ja keskityn vaihteeksi kirjoittelemaan muista asioista. Pahoittelen kun joudutte taas lukemaan samoista jutuista, mutta nyt iski sellainen matkakuume jollasta en oo vielä koskaan kokenut. Oon koko illan lueskellut (ilmankos ei tenttiin kertaaminen oikein onnistu..) erilaisilta sivustoilta kokemuksia ja tietoa reilaamisesta, ja voinkin heti kättelyssä kertoa tietäväni ensi kesän suunitelmani. Oon jo useemman vuoden ollu kiinnostunut kyseisestä matkustustavasta ja vasta nyt mulla välähti että helvetti, minähän voin oikeasti toteuttaa tämän haaveen.
     Koska haluan matkustaa mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman monessa paikassa, olisi reilaaminen minulle aivan ihanteellinen tapa matkustaa. En oo koskaan ollut erityisemmin kiinnostunu ns. pakettimatkoista (esim. viikko Espanjassa, matkaan sisältyy matkat, majoitus, ruuat yms toimintaa), koska haluan matkaltani jännitystä, rutkasti uusia kokemuksia ja ennen kaikkea sitä vapauden tunnetta. Mulle ei tuottaisi vaikeuksia pakata rinkkaani vain välttämättömimmät tavarat ja lähteä tutustumaan maailmaan silläkin varauksella että joutuisin viettämään kaikki yöni juna-asemilla, teltassa tai yöjunissa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, uskon että se sopisi minulle jopa paremmin kuin hotelleissa majoittuminen, sen verran extreme-henkinen ihminen kuitenkin olen. Lisäksi koska satun olemaan melkoinen fiilistelijä ja minusta matkustukseen täytyy liittyä tietynlainen jännityksen tunne, ei se omalla kohdallani täyttyisi tarpeeksi jos koko matka olisi täysin järjestetty jonkun muun taholta ja kaikki määränpäät ja aikataulut etukäteen suunniteltuja. Tietoa reilaamisesta löytyy esimerkiksi täältä, vaikkakin paras matkaeväs on varmasti iloinen mieli ja oikea asenne! Toki asioihin kannattaa perehtyä ensin ja lippujutut yms. selvittää mutta loppujen lopuksi oma asenne varmasti ratkaisee suurimmaksi osaksi miten matka onnistuu.
  Ps. Päätettiin ystäväni kanssa lähteä tässä joku kerta roadtripille! Päämäärä tuntematon/olematon, matkustustapa todennäköisesti auto.
Pps. Viikonloppuna olisi tarkoitus liftata! Saa nähdä mistä löydetään itsemme.

  Siinä varmasti kaikki tällä kertaa, nyt voisin taas keskittyä hetkeksi ihmisen anatomiaan (=tentti) ja suihkun kautta nukkumaan.
 
 

Se hetki, jolloin olen onnellinen

Päivä 8 - Se hetki jolloin olen onnellinen

Se hetki jolloin olen onnellinen. Tällaisia hetkiä mulla on paljon, joten on vaikea valita vain yhtä. Yritän mahdollisimman usein ajatella positiivisesti asioista kuin asioista, ja otan ilon irti elämän pienistä onnellisista hetkistä. En osaa valita vain yhtä onnellista hetkeä, joten kerron muutaman esimerkin tilanteista jolloin olen onnellinen.

  Tänään oli hetki, jolloin ajattelin olevani erittäinkin onnellinen. Istuin metsän keskellä ja nojasin puuhun. Kuuntelin musiikkia ja puiden havinaa, otin rennosti ja totesin ettei minulla ole kiire minnekään. Tiesin että olin paikassa jossa saan olla aivan rauhassa ilman että kukaan tulisi häiritsemään. Sain tilaa ja aikaa omille ajatuksilleni  katsellen samalla taivaalla lentäviä kultaisia lintuja. (Ne ihan tosissaan oli kultasia, tai sit kuvittelin tai näin harhoja.)

Olen onnellinen ihmisten seurassa, mutta olen onnellinen myös yksin. Olen onnellinen silloin kun saan tehdä sitä mistä tykkään tai silloin kun mukava ihminen hymyilee minulle. Olen onnellinen kuullessani kohteliaisuuden tai nähdessäni siilin kävelevän tien yli. Olen onnellinen kun saan ylimääräisen vapaapäivän ja olen onnellinen kun pääsen pitkästä aikaa kouluun ja näen ihmisiä. Olen onnellinen kun kuulen hyvän kappaleen tai nään hienon taideteoksen. Olen onnellinen elämän pienistä ihmeistä ja elän hetken kerrallaan, ja olen onnellinen siitä että osaan elää elämääni itselleni sopivalla tavalla ja iloita siitä.

Paras ystäväni

Päivä 7 - Paras ystäväni

Mulla on ollut tässä matkan varrella lukuisia parhaita ystäviä. Tyttöjä ja poikia, nuorempia ja vanhempia. Sellaisia joihin välit ovat säilyneet lämpiminä vuosienkin kuluessa ja sellaisia joihin en enää pidä juurikaan yhteyttä. Nykyisin en voi sanoa omistavani parasta ystävää, ihan vain siksi etten pidä luokittelusta ja siitä että pitäisi määritellä toisen ystävän olevan parempi kuin toinen. Mulla on kymmeniä hyviä ystäviä ja muutama joille tiedän voivani kertoa aivan kaiken, sellaisia ystäviä joita ilman en pärjäisi. Jokaisen kanssa puhutaan ja tehdään vähän erilaisia juttuja, muttei mitkään niistä ole toista parempia tai huononpia. 

  On ihmeellistä miten joidenkin ihmisten kanssa juttu luistaa samantien ja tuntuu aivan kuin omistaisi jonkun henkisen yhteyden toisen ajatuksiin, ja toisten kanssa taas vie vuosia voittaa toisen luottamus puolelleen. Kuitenkin ystävyys on asia jonka vuoksi kannattaa aina taistella ja jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Minun päiväni

Päivä 6 - Minun päiväni

Torstai-aamuni alkoi tällä kertaa tavallistakin takkuisemmin, syynä valvottu yö ja muutama muu nimeltämainitsematon seikka joka häiritsi vähäistäkin untani melko railakkaasti. Herätys oli vaille yhdeksän eli sain kuitenkin nukkua normaalia pitempään ja siitä oon kyllä erittäin kiitollinen. Kun sain silmäni auki, huomasin että ympärilläni oli vallallaan melkoinen kaaos, pikkusisko unohti raivata jälkensä (joka siis loisi täällä viime yön) ja oli työn ja tuskan takana päästä edes liikkumaan olohuoneessani kun se oli niin täynnä tavaroita.

 Aamua hidasti entisestään se etten löytänyt mitään päällepantavaa jonka lisäksi meinasin myöhästyä koulusta niitä etsiessäni. Juuri ja juuri ajoissa kerkesin kuitenkin hypätä auton rattiin ja kävin hakemassa ystäväni. Myöhästyttiin (vaihteeksi) ensimmäiseltä tunnilta ja heti aluksi saan kuulla että joudun työharjoitteluun toiseen kaupunkiin, jes. Loppupäivä meni lähinnä huomiseen Avointen ovien päivään valmistautuessa ja suunnittelutyötä tehdessä, ravattiin ympäri koulurakennuksia ja yritettiin pysyä hereillä.

   Päivä oli sinänsä melko normaali lukuunottamatta opettajan raivostumista ja muutamaa selittämätöntä hihityskohtausta. Kotiin päästessäni yllätyin iloisesti kun löysin hyvän ystäväni odottamasta minua kerrostaloni pihan keinuissa, ja iltapäivä kuluikin turhia höpistessä ja nauraessa. Hetken aikaa olin tämän jälkeen koneella mutta sitten sain mainion idean lähtee kymmenen aikoihin vielä ulos kävelemään. Se tunne, kun kävelet yksin keskellä tietä silmät kiinni pimeässä yössä kuunnellen maailman mahtavinta musiikkia on jotain kertakaikkisen uskomatonta. Pieni sadekaan ei haitannut, näytti vaan kauniilta kun pisarat kimalteli katulamppujen valossa. Toinen ystäväni jaksoikin sitten epäröinnistään huolimatta lähteä seurakseni, ja loppuilta menikin sitten kävellessä pitkin hiljaisen kaupungin katuja ja jutellessa kaikesta mahdollisesta. Ajattelin ottaa tavakseni käydä useamminkin yökävelyillä, pimeys ja syysyön kirpeys luovat upean tunnelman johon voi vaan hyvillä mielin uppoutua ja unohtaa kaiken muun. 

  Kotiin tultuani huomasin että eräs ystäväni oli laittanut viestiä jossa ilmoitti haluavansa tulla iltateelle, mutta koska olin ulkona hiippailemassa sain sen liian myöhään ja hän oli kerennyt jo nukahtaa. Siispä olen kuluttanut aikaani lähinnä istumalla, polttelemalla kynttilöitä ja nyt voisin keittää teetä. Sitten voisin harkita nukkumaan menemistä, ettei menisi ihan yhtä pitkäksi kun eilen.

Rakkaus.

Päivä 5 - Mitä on rakkaus?

Love is real, real is love,
Love is feeling, feeling love,
Love is wanting to be loved.
Love is touch, touch is love,
Love is reaching, reaching love,
Love is asking to be loved.
Love is you,
You and me,
Love is knowing,
We can be.
Love is free, free is love,
Love is living, living love,
Love is needing to be loved.

Mielestäni John Lennonin biisi "Love" kertoo kaiken oleellisen. Rakastaa voi toista ihmistä, eläintä, maailmaa, hetkeä, musiikkia, tunnelmaa, ruokaa, rakastetuksi tulemisen tunnetta, mitä tahansa. Kaikkea voi rakastaa ja kehotan käyttämään sen tilaisuuden hyväksi. Rakkautta kun ei koskaan ole tässä maailmassa liikaa. 

♥