Kahdeksan satunnaista

Päivän asun sijaan kerron teille tällä kertaa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni, lähinnä siksi että koska en omista sitä kameraa tällä hetkellä, on haastetta hieman hankala suorittaa ilman kuvitusta. Joten siis:

Haaste on yksinkertainen; kiitä haasteen antajaa, kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi ja anna haaste eteenpäin kahdeksalle (8) bloggaajalle.

1. Olen luonteeltani armoton fiilistelijä; kynttilät, luonto, pimeys, sateen ropina peltikatossa ja hieno musiikki saavat poikkeuksetta rakkauskohtauksia aikaan.

2. Olen heikkona intialaistyyliseen sisustukseen ja takkutukkaisiin miehiin.

3. Minulla on taipumus miettiä syvällisesti ja eri kanteilta asiaa kuin asiaa, ja se saa joskus lähipiirini hieman turhautumaan. 

4. Olen erittäin kokeilunhaluinen enkä oikein osaa katua asioita.

5. Rakastan taidetta ja olenkin harrastanut sitä monessa muodossaan; kuvataide, musiikki, valokuvaus ja tanssi ovat lähellä sydäntäni.

6. Olen tiedonjanoinen ihminen viimeiseen asti ja otan selvää kaikesta mikä vähänkin kiinnostaa. Siksi tiedänkin paljon erittäin omituisia ja tarpeettomia asioita.

7. Olen kotoisin maalta ja pieneltä paikkakunnalta, ja se näkyy! No ei vaan, koen enemmänkin olevani maailmankansalainen enkä tunne erityistä kiintymystä tai rakkautta kotipaikkakuntaani.

8. Olen kasvissyöjä.

Uskoni.

Päivä 9 - Uskoni

Vaikea. Erittäin vaikea. Vaikea nimenomaan siksi, etten oikein tiedä itsekään vastausta kun joku kysyy mihin uskon vai uskonko ollenkaan. Alotetaan vaikka siitä että ei, en kuulu kirkkoon. Kuuluin evankelisluterilaiseen kirkkoon mutta erosin samana päivänä kun tulin täysi-ikäiseksi. Miksi? Yksinkertaisesti en tarvitse kirkkoa mihinkään. Minua ei mitenkään hyödyttäisi kuulua kirkkoon, ja eroamalla siitä vältän kirkollisveron ynnä muut. Sen lisäksi en ole samaa mieltä kirkon kanssa monistakaan jutuista, esimerkiksi kirkon jossain määrin hyväksyvä ihmisten epätasa-arvo on jotakin mitä en siedä. 

    Jokatapauksessa, kirkko ja usko on aina olleet mulle kaksi eri asiaa. Miksei voisi uskoa vaikkei kuulu kirkkoon? Tästä huolimatta en itse oikein tiedä mihin uskon, kristinuskon Jumalaan en ainakaan. Mutta kyllä, uskon jossain määrin yliluonnolliseen, en välttämättä minkään tietyn uskonnon määrittelemään, mutten usko sitäkään että kaikki mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan on silkkaa sattumaa. En osaa sanoa tapahtuuko kaikki jonkun ylemmän tahon toimesta, ja koska en siitä koskaan pääse varmuuteen olen katsonut parhaakseni olemalla miettimättä asiaa liikaa. En usko enkä ole uskomatta, parempi olla sanomatta juuta taikka jaata jos ei tiedä kumpi pitäisi vastata.
  Sanottakoon kuitenkin vielä sen verran että oon erittäin kiinnostunut erilaisista (varsinkin itämaisista) uskonnoista ja lueskelen niistä mielelläni kaikenlaista tietoa ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Vaikken aikonutkaan hinduksi tässä ihan lähipäivinä kääntyä, on se mielestäni miljoona kertaa kiinnostavampi kuin esimerkiksi katolilaisuus. Kuitenkin omassa elämässäni ja uskossani yliluonnollisuuteen on paljon enemmän yhtäläisyyksiä esimerkiksi intialaisten uskontojen kuin kristinuskon kanssa.

   

Suunnitelmia, haaveita ja pohdiskelua

Jätän blogihaasteen päivittämisen nyt hetkeksi ja keskityn vaihteeksi kirjoittelemaan muista asioista. Pahoittelen kun joudutte taas lukemaan samoista jutuista, mutta nyt iski sellainen matkakuume jollasta en oo vielä koskaan kokenut. Oon koko illan lueskellut (ilmankos ei tenttiin kertaaminen oikein onnistu..) erilaisilta sivustoilta kokemuksia ja tietoa reilaamisesta, ja voinkin heti kättelyssä kertoa tietäväni ensi kesän suunitelmani. Oon jo useemman vuoden ollu kiinnostunut kyseisestä matkustustavasta ja vasta nyt mulla välähti että helvetti, minähän voin oikeasti toteuttaa tämän haaveen.
     Koska haluan matkustaa mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman monessa paikassa, olisi reilaaminen minulle aivan ihanteellinen tapa matkustaa. En oo koskaan ollut erityisemmin kiinnostunu ns. pakettimatkoista (esim. viikko Espanjassa, matkaan sisältyy matkat, majoitus, ruuat yms toimintaa), koska haluan matkaltani jännitystä, rutkasti uusia kokemuksia ja ennen kaikkea sitä vapauden tunnetta. Mulle ei tuottaisi vaikeuksia pakata rinkkaani vain välttämättömimmät tavarat ja lähteä tutustumaan maailmaan silläkin varauksella että joutuisin viettämään kaikki yöni juna-asemilla, teltassa tai yöjunissa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, uskon että se sopisi minulle jopa paremmin kuin hotelleissa majoittuminen, sen verran extreme-henkinen ihminen kuitenkin olen. Lisäksi koska satun olemaan melkoinen fiilistelijä ja minusta matkustukseen täytyy liittyä tietynlainen jännityksen tunne, ei se omalla kohdallani täyttyisi tarpeeksi jos koko matka olisi täysin järjestetty jonkun muun taholta ja kaikki määränpäät ja aikataulut etukäteen suunniteltuja. Tietoa reilaamisesta löytyy esimerkiksi täältä, vaikkakin paras matkaeväs on varmasti iloinen mieli ja oikea asenne! Toki asioihin kannattaa perehtyä ensin ja lippujutut yms. selvittää mutta loppujen lopuksi oma asenne varmasti ratkaisee suurimmaksi osaksi miten matka onnistuu.
  Ps. Päätettiin ystäväni kanssa lähteä tässä joku kerta roadtripille! Päämäärä tuntematon/olematon, matkustustapa todennäköisesti auto.
Pps. Viikonloppuna olisi tarkoitus liftata! Saa nähdä mistä löydetään itsemme.

  Siinä varmasti kaikki tällä kertaa, nyt voisin taas keskittyä hetkeksi ihmisen anatomiaan (=tentti) ja suihkun kautta nukkumaan.
 
 

Se hetki, jolloin olen onnellinen

Päivä 8 - Se hetki jolloin olen onnellinen

Se hetki jolloin olen onnellinen. Tällaisia hetkiä mulla on paljon, joten on vaikea valita vain yhtä. Yritän mahdollisimman usein ajatella positiivisesti asioista kuin asioista, ja otan ilon irti elämän pienistä onnellisista hetkistä. En osaa valita vain yhtä onnellista hetkeä, joten kerron muutaman esimerkin tilanteista jolloin olen onnellinen.

  Tänään oli hetki, jolloin ajattelin olevani erittäinkin onnellinen. Istuin metsän keskellä ja nojasin puuhun. Kuuntelin musiikkia ja puiden havinaa, otin rennosti ja totesin ettei minulla ole kiire minnekään. Tiesin että olin paikassa jossa saan olla aivan rauhassa ilman että kukaan tulisi häiritsemään. Sain tilaa ja aikaa omille ajatuksilleni  katsellen samalla taivaalla lentäviä kultaisia lintuja. (Ne ihan tosissaan oli kultasia, tai sit kuvittelin tai näin harhoja.)

Olen onnellinen ihmisten seurassa, mutta olen onnellinen myös yksin. Olen onnellinen silloin kun saan tehdä sitä mistä tykkään tai silloin kun mukava ihminen hymyilee minulle. Olen onnellinen kuullessani kohteliaisuuden tai nähdessäni siilin kävelevän tien yli. Olen onnellinen kun saan ylimääräisen vapaapäivän ja olen onnellinen kun pääsen pitkästä aikaa kouluun ja näen ihmisiä. Olen onnellinen kun kuulen hyvän kappaleen tai nään hienon taideteoksen. Olen onnellinen elämän pienistä ihmeistä ja elän hetken kerrallaan, ja olen onnellinen siitä että osaan elää elämääni itselleni sopivalla tavalla ja iloita siitä.

Paras ystäväni

Päivä 7 - Paras ystäväni

Mulla on ollut tässä matkan varrella lukuisia parhaita ystäviä. Tyttöjä ja poikia, nuorempia ja vanhempia. Sellaisia joihin välit ovat säilyneet lämpiminä vuosienkin kuluessa ja sellaisia joihin en enää pidä juurikaan yhteyttä. Nykyisin en voi sanoa omistavani parasta ystävää, ihan vain siksi etten pidä luokittelusta ja siitä että pitäisi määritellä toisen ystävän olevan parempi kuin toinen. Mulla on kymmeniä hyviä ystäviä ja muutama joille tiedän voivani kertoa aivan kaiken, sellaisia ystäviä joita ilman en pärjäisi. Jokaisen kanssa puhutaan ja tehdään vähän erilaisia juttuja, muttei mitkään niistä ole toista parempia tai huononpia. 

  On ihmeellistä miten joidenkin ihmisten kanssa juttu luistaa samantien ja tuntuu aivan kuin omistaisi jonkun henkisen yhteyden toisen ajatuksiin, ja toisten kanssa taas vie vuosia voittaa toisen luottamus puolelleen. Kuitenkin ystävyys on asia jonka vuoksi kannattaa aina taistella ja jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Minun päiväni

Päivä 6 - Minun päiväni

Torstai-aamuni alkoi tällä kertaa tavallistakin takkuisemmin, syynä valvottu yö ja muutama muu nimeltämainitsematon seikka joka häiritsi vähäistäkin untani melko railakkaasti. Herätys oli vaille yhdeksän eli sain kuitenkin nukkua normaalia pitempään ja siitä oon kyllä erittäin kiitollinen. Kun sain silmäni auki, huomasin että ympärilläni oli vallallaan melkoinen kaaos, pikkusisko unohti raivata jälkensä (joka siis loisi täällä viime yön) ja oli työn ja tuskan takana päästä edes liikkumaan olohuoneessani kun se oli niin täynnä tavaroita.

 Aamua hidasti entisestään se etten löytänyt mitään päällepantavaa jonka lisäksi meinasin myöhästyä koulusta niitä etsiessäni. Juuri ja juuri ajoissa kerkesin kuitenkin hypätä auton rattiin ja kävin hakemassa ystäväni. Myöhästyttiin (vaihteeksi) ensimmäiseltä tunnilta ja heti aluksi saan kuulla että joudun työharjoitteluun toiseen kaupunkiin, jes. Loppupäivä meni lähinnä huomiseen Avointen ovien päivään valmistautuessa ja suunnittelutyötä tehdessä, ravattiin ympäri koulurakennuksia ja yritettiin pysyä hereillä.

   Päivä oli sinänsä melko normaali lukuunottamatta opettajan raivostumista ja muutamaa selittämätöntä hihityskohtausta. Kotiin päästessäni yllätyin iloisesti kun löysin hyvän ystäväni odottamasta minua kerrostaloni pihan keinuissa, ja iltapäivä kuluikin turhia höpistessä ja nauraessa. Hetken aikaa olin tämän jälkeen koneella mutta sitten sain mainion idean lähtee kymmenen aikoihin vielä ulos kävelemään. Se tunne, kun kävelet yksin keskellä tietä silmät kiinni pimeässä yössä kuunnellen maailman mahtavinta musiikkia on jotain kertakaikkisen uskomatonta. Pieni sadekaan ei haitannut, näytti vaan kauniilta kun pisarat kimalteli katulamppujen valossa. Toinen ystäväni jaksoikin sitten epäröinnistään huolimatta lähteä seurakseni, ja loppuilta menikin sitten kävellessä pitkin hiljaisen kaupungin katuja ja jutellessa kaikesta mahdollisesta. Ajattelin ottaa tavakseni käydä useamminkin yökävelyillä, pimeys ja syysyön kirpeys luovat upean tunnelman johon voi vaan hyvillä mielin uppoutua ja unohtaa kaiken muun. 

  Kotiin tultuani huomasin että eräs ystäväni oli laittanut viestiä jossa ilmoitti haluavansa tulla iltateelle, mutta koska olin ulkona hiippailemassa sain sen liian myöhään ja hän oli kerennyt jo nukahtaa. Siispä olen kuluttanut aikaani lähinnä istumalla, polttelemalla kynttilöitä ja nyt voisin keittää teetä. Sitten voisin harkita nukkumaan menemistä, ettei menisi ihan yhtä pitkäksi kun eilen.

Rakkaus.

Päivä 5 - Mitä on rakkaus?

Love is real, real is love,
Love is feeling, feeling love,
Love is wanting to be loved.
Love is touch, touch is love,
Love is reaching, reaching love,
Love is asking to be loved.
Love is you,
You and me,
Love is knowing,
We can be.
Love is free, free is love,
Love is living, living love,
Love is needing to be loved.

Mielestäni John Lennonin biisi "Love" kertoo kaiken oleellisen. Rakastaa voi toista ihmistä, eläintä, maailmaa, hetkeä, musiikkia, tunnelmaa, ruokaa, rakastetuksi tulemisen tunnetta, mitä tahansa. Kaikkea voi rakastaa ja kehotan käyttämään sen tilaisuuden hyväksi. Rakkautta kun ei koskaan ole tässä maailmassa liikaa. 

♥

Jos ei syö niin voi kuolla

Otsikko on melko ironinen varsinkin omalla kohdallani, mutta joo. Jokatapauksessa nyt on luvassa kolmannen päivän haastetehtävä, eli siis

Päivä 4 - Tätä olen syönyt tänään

Aamupalaksi kasviswokkia, koska heräsin niin myöhään että oli sama syödä jo kunnon ruokaa. Wokki sisälsi nuudeleita, grillattuja kasviksia, tomaattia yms. (Kuva(t) ei ole itse otettuja koska sattuneesta syystä en tällä hetkellä omista kameraa, mutta toivon mukaan asia korjaantuu pian.) 

Välipalana omenapaistosjuttua tai mitä ikinä olikaan. Vai oliko se jälkiruoka? En tiedä, mutta hyvää se kumminkin oli.

Lisäksi muutaman pringlesin, kahvia ja pari lasillista vettä.

hetkiä

♥

Vanhemmat

Päivä 3 - Minun vanhempani

Kirjotin äsken pitkän tekstin vanhemmistani, mutta jostakin syystä bloggeri loggautu ulos jossain vaiheessa ja koko teksti hävisi. Kuten voi olettaakin, en jaksa kirjoittaa samaa uudestaan joten kerron nyt vanhemmistani hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi.

   Olen aina tullut vanhempieni kanssa hyvin toimeen, ja isän kanssa vielä paremmin kun äidin. He ovat huumorintajuisia, ymmärtäväisiä, suvaitsevaisia ja sopivasti huolehtivaisia. Muutin kotoa pois 17-kesäisenä, mutta siihen ei liittynyt minkäänlaisia erimielisyyksiä vaan muutin ihan muista syistä. Vanhempani asuvat maaseudulla järven rannalla, ja rakkauden luontoon oonkin varmaan perinyt juuri vanhemmiltani. 

   Isäni harrastaa kitaran rämpyttelyä ja musisointia muutenkin, äiti taas tykkää kotitöistä ja kukkien yms kasvien hoidosta.  Vaikka mielenkiinnonkohteemme eivät olekaan ihan samanlaisia, pystyy meillä kuitenkin keskustelemaan kaikesta ja ilmasemaan omankin mielipiteensä tulematta tuomituksi. Kaiken kaikkiaan rakastan vanhempiani ja perhettäni hirmuisesti, enkä selviäis ilman sitä.

Matkakuumeilua

Ulkoasultaan tää blogi ei siis ole vielä läheskään valmis, mutta koska oon tapellut tässä tän kanssa jo useamman tunnin niin luulen että on parempi jatkaa sitä paremmalla ajalla. Välttäähän tää vähän aikaa näinkin.

  Sen sijaan erehdyin taas katselemaan kuvia kaukomailta ja tää tuttuakin tutumpi kaipuu iski jälleen erittäin voimakkaana. Niin kauan kun vaan muistan oon halunnut lähteä kiertämään maailmaa, eikä se haave ole vuosien vieriessä minnekään kadonnut. Päinvastoin, se vaan voimistuu ja voimistuu päivä päivältä enemmän, ja toisinaan kiroankin sitä että olen opiskelija eikä mulla ole tällä hetkellä mahdollisuutta lähteä minnekään. Onhan se ihan totta että fiksuinta on käydä koulut ensin loppuun ja sitten vasta keskittyä muihin "epäoleellisimpiin" aioihin, mutta kun tuntuu että elämä valuu hukkaan kuluttaessani päivät koulun penkillä istuessani kun voisin käyttää ne jollain muullakin tapaa. Jotenkin mulla on vaan aina ollut sellanen tunne etten pysty asumaan Suomessa (tai yleensäkään yhdessä paikassa) koko elämääni, ihan kun en oikein kuuluis tänne. Tai no, en tiedä onko se sitäkään, mutta joka tapauksessa sydän vetää ihan jonnekin muualle. 

 Toinen ongelmahan on tietysti raha, mutta toisaalta olen aina kannattanut reppumatkailua, ja kuhan sitten joskus lähden kiertämään maailmaa, en tosiaan meinannut majoittua hienostohotelleihin ja käydä kalliissa ravintoloissa syömässä. Ei taida olla ihan minun juttu. Kaikista tärkeintä on vaan se että ylipäätänsä pääsen lähtemään, voin asua vaikka veneen alla jos se siitä on kiinni. Se voisikin itseasiassa olla melko valaiseva kokemus...

  Jo pitkään oon ollut kiinnostunut itämaisista kulttuureista, ja tässä parin viime vuoden aikana Intia on noussut kyllä kärkeen, maan kulttuuri ja luonto vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja oon päättänytkin että heti kun resurssit riittää lähden sinne vaikka yksin. En oo koskaan ollut hirveän innokas matkustamaan esimerkiksi USAan, jotenkin se ei kiinnosta samalla tavalla. Totta kai olis kiva nähdä ja kokea mahdollisimman paljon kaikkea mutta se ei kyllä ole ihan ensimmäisenä listalla paikoista jonne on pakko päästä. Intia, Kiina, Japani, Jamaica, Kuuba, Thaimaa, Indonesia... Miksi, oi miksi en voisi jo lähteä?

First Love

 Päivä 2 – Ensimmäinen rakkaus


Kivaa, jo toisen päivän haaste tuottaa hankaluuksia. Tarkoituksena oisi siis kertoa ensimmäisestä rakkaudesta ja oletan tässä nyt tarkoitettavan ihmislajin edustajaa. Tai siis, ei sillä että mulla ois tapana noin niinkun rakastua esimerkiks lampaisiin mut u know. Joka tapauksessa, ongelma on se etten oikeestaan voi sanoa olleeni kertaakaan elämässäni oikeasti rakastunut. Oon kyllä seurustellu useammankin kerran, mutten koskaan ole ollut rakastunut sillä tavalla kun se yleensä ymmäretään. En ole varma että miksi, mutta luultavasti en vaan ole tavannut elämäni aikana ihmistä johon oisin oikeasti voinut rakastua. Totta kai oon välittänyt ja rakastanut jokaista kumppaniani, mutten vaan ole ollut rakastunut. Myönnän että oon kerran jos toisenkin miettinyt että onkohan miussa jotakin vialla kun en tavallaan osaa rakastua kehenkään, sillä vaikka olen tavannut upeita ihmisiä ja sellaisiakin jotka saa jalat alta, se yleensä on jäänyt sitten siihen, en oo kiintynyt koskaan sen enempää. Kerran olen ollut erittäin lähellä rakastumista, mutta koska siihen liittyi niin paljon muutakin ja se oli kokonaisuudessaan erittäin monimutkainen juttu (lievästi sanottuna) niin en oikein voi laskea sitäkään. Luotan kuitenkin että ehkä joskus vielä kohtaan sellasen ihmisen jonka kanssa oisin valmis viettämään vaikka koko loppuelämäni.

Uusi alku

Mulla on jo pitkään ollut suunnitelmissa aloittaa kokonaan uusi blogi, ja nyt sain sen viimein aikaiseksi! Luultavasti poistan vanhan blogini jossain vaiheessa ja keskityn vaan tämän pitämiseen. Siinä missä edellinen blogi keskittyi lähinnä päivän kuulumisiin ja tapahtumiin, haluaisin jatkossa kirjoitella yleensäkin elämästä, haaveista, suunnitelmista, unelmista ja elämän pienistä iloista :) Voisin kerrankin tehdä tämän kerralla kunnolla ja laitan itsestäni esittelyn alkuun vaikka lähestulkoon kaikki lukijat ovatkin edellisenkin blogin lukijoita. Esittely on naamioitu haastetehtäväksi (tai toisinpäin) ja nämä kaksi ensimmäistä haastetta löytyvät ainakin toistaiseksi myös edellisestä blogista mutta eipä tuo ketään haittane. Joten;

Päivä 1 - Esittele itsesi

Eli siis, täällä kirjottelee tuntemattoman ikäinen naisenalku Pohjois-Karjalasta, opiskelen lähihoitajaksi ja vähän reilun vuoden päästä olisi tarkoitus valmistua. Koen olevani melko omalaatuinen tavalla jos toisellakin, ja useimmiten ymmärrän ainoastaan itse omia juttujani mutta ei se ole minua ainakaan vielä tähän mennessä hidastanut. Vapaa-aikani aktiviteetteihin kuuluu mm. tyhjäntoimittaminen, tekotaiteellinen taivaanrannanmaalaus, turhanpäiväinen filosofointi ja muka-maailmanparannus, omiin maailmoihin uppoaminen, musiikki kaikissa muodoissaan, fiilistely ja yleinen (joskus liiallinenkin) rentoilu. En suhtaudu elämään kovin vakavasti koska, no, kuollaan kumminkin. Tästä huolimatta en ole pessimisti vaan yleensä lähinnä päinvastoin, en vain jaksa kuluttaa aikaani turhaan stressaamiseen. Otan ilon irti kaikesta mistä sitä vaan irti saan, ja yritän aina ajatella asioita monelta kantilta. En oo kovin hyvä esittelemään itteeni, joten kerron mieluummin asioita joista tykkään, ehkä se kertoo paremmin millanen ihminen oon.

♥: Auringonnousu-ja lasku, luonto, ihmiset, eläimet, kesä, syksy, ruska, vesisade, viherkasvit, papukaijat, laiskiaiset, rentous, aitous, takut, bambut, puukorut, vihreä, ruskea, lehmät, yöt, syvälliset keskustelut, asiaton oleskelu kielletyissä paikoissa, haaveilu, kirjoittaminen, tähtitaivas, kiinalainen ruoka, nuotio, telttailu, metsässä hengailu, kivillä hyppiminen, matkustelu, puissa kiipeily, aamukahvi, erilaiset kulttuurit,  kasvissyönti, kirpputorit, valokuvaus, sumu, luonnollisuus, aamun ensimmäinen tupakka, positiivisuus, kynttilät, musiikki, taide, sauna, yllätykset, tee.... Näitähän riittää.

Asioita joista en tykkää on vähemmän, mutta lähinnä epäaitous, valehtelu, teeskentely, aikaiset herätykset, KIIRE, stressi ja tiukkapipoisuus on asioita joista en pidä.

Parhaiten saa tietysti selville lukemalla blogia ja tutustumalla itse!

Tässä vielä tämä haastetehtävä kokonaisuudessaan:

Päivä 1 - Esittele itsesi

Päivä 2 – Ensimmäinen rakkaus

Päivä 3 – Minun vanhempani

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Päivä 6 – Minun päiväni

Päivä 7 – Paras ystäväni

Päivä 8 – Se hetki, jolloin olen onnellinen

Päivä 9 – Uskoni

Päivä 10 – Päivän asu

Päivä 11 – Sisarukseni

Päivä 12 – Käsilaukussani

Päivä 13 – Tällä viikolla

Päivä 14 – Eläinystäväni

Päivä 15 – Unelmani

Päivä 16 – Ensimmäinen suudelmani

Päivä 17 – Mieleisin muistoni

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Päivä 19 – Kaduttaa

Päivä 20 – Tässä kuussa

Päivä 21 – Toinen hetki

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin

Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään

Päivä 25 – Ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni

Päivä 26 – Pelkään

Päivä 27 – Suosikkipaikkani

Päivä 28 – Ikävöin

Päivä 29 – Tähän pyrin

Päivä 30 – Soittolistallani

Päivä 31 -  Viimeinen hetki